Julkaistu Luonnontieteiden akateemiset -lehden numerossa 3/2011

Vaikka kesä ei ole vielä kunnolla tätä kirjoittaessa alkanutkaan, lienee paikallaan sananen syksystä. Silloin taas uudet luonnontieteilijänalut avaavat yliopistojen ovet ensimmäistä kertaa. Silloin varsinkin tuutorit ovat korvaamattomia perehdyttäessään uusia opiskelijoita opinahjojensa tavoille. Omastakin kokemuksestani tiedän, että hyvä ja huolehtiva tuutori on tärkeä juttu ensimmäisinä yliopistopäivinä ja –kuukausina.

Ei liene mikään uutinen, että monia luonnontieteiden aloja käytetään vuodenmittaisina valmennuskursseina pyrittäessä muille aloille yliopistoissa. Meille kun on niin helppo tulla – moniin paikkoihin pääsee sisään menestyttyään riittävän hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Vähän turhan tuttua on myös se, että tuutoriryhmien uusista opiskelijoista vain murto-osa on jäämässä opiskelemaan luonnontieteitä muiden uusien opiskelijoiden suunnitellessa siirtymistä muihin tiedekuntiin. Tuutoreilla ja vanhemmilla opiskelijoilla onkin tärkeä tehtävä uusien luonnontieteilijöiden integroimisessa aloillemme. On kaikkien edun mukaista, että uudet opiskelijat viihtyvät luonnontieteellisissä tiedekunnissamme sekä ennen pitkää kasvavat luonnontieteilijöiksi ja tuntevat myös ylpeyttä omasta luonnontieteilijyydestään.

Toivonkin, että me vanhemmat matematiikan ja luonnontieteiden opiskelijat omalla toiminnallamme olemme esimerkkeinä nuoremmille luonnontieteilijöille – noille, jotka viettävät ensimmäisiä viikkojaan opiskellen alaamme – näytetään, että luonnontieteet ja matematiikka ovat aloja, joita kannattaa opiskella!

Toivotan teille tsempit kevään viimeisiin puristuksiin sekä palavaa intoa ja loppumatonta mielenkiintoa syksyn opintoihin!

Anna