Julkaistu Luonnontieteiden akateemiset -lehden numerossa 4/2011

Työurien pidentämiskeskustelussa painotetaan, että työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Mitä on tehtävissä työurien alkupäässä? Ja mitä se käytännössä opiskelijalle tai vastavalmistuneelle luonnontieteilijälle merkitsee?

Puhuttaessa työurien pidentämisestä alkupäästä tarjotaan usein relevanteiksi ratkaisuiksi toisen ja korkea-asteen välisten välivuosien karsimista sekä ohjauksen parantamista. Meneillään  on myös korkeakoulujen sähköinen hakujärjestelmäuudistus, jonka vaikutuksilta on lupa odottaa helpotusta opiskelupaikkojen ympärillä parveilevalle ylioppilassumalle.

Tosiasiassa monen opiskelijan työura alkaa jo opiskeluaikana, kun lisävoita leivän päälle hankitaan tekemällä töitä opintojen ohessa.

Korkeakouluopiskelijoista 30 prosenttia käy säännöllisessä  ja 30 prosenttia epäsäännöllisessä työssä lukukauden aikana*. Yksi merkittävimmistä opintoja hidastavista syistä on samaan aikaan opiskeluaikainen työnteko. Lisäksi on muistettava, että opiskeluaikainen työnteko ei saa olla vain toimeentuloa täydentävää, vaan sen tulee painottua työkokemuksen ja työelämän tuntemuksen lisäämiseen.

Työnteon vaihtoehdoksi opiskeluaikaisen toimeentulon täydentämiseen voi tarjota opintolainan nostamista. Opintolainaa ei kuitenkaan haluta nostaa, koska velkarahalla eläminen koetaan periaattellisesti kyseenalaiseksi. Lisäksi valmistumisen jälkeinen epävarma työllistymistilanne saa opiskelijat välttämään lainanottoa takaisinmaksuun liittyvien pelkojen vuoksi.

Mikä siis neuvoksi pattitilanteeseen? Opintojen aikainen toimeentulo on turvattava, jotta opinnot on mahdollista suorittaa rajauslain osoittamassa ajassa. Opintotuen tulee taata riittävä toimeentulo kaikille sitä tarvitseville. Pientä helpotusta on luvassa syyskuussa 2014, kun opintotuki sidotaan kansaneläkeindeksiin. Se ei kuitenkaan vielä yksinään tee opintotuesta valmista – kehittämistä on jatkettava edelleen opiskeluaikaisen toimeentulon varmistamiseksi.

*OKM 2010:18 Opiskelijatutkimus 2010