Miksi luonnontieteilijän ei kannata kannattaa toisen korkeakoulututkinnon maksullisuutta?

Akavalaisessa ammattiyhdistyskentässä keskustellaan toisen korkeakoulututkinnon maksullisuudesta. Koska välillä kuuluu varsin maksumyönteisiä puheenvuoroja, päätin kirjoittaa siitä, miksi akavalaisen luonnontieteilijän kannattaa vastustaa maksuja.

Ensinnäkin toisen tutkinnon suorittaminen sisältää jo nyt kovemman vaatimuksen opiskelijan toimeentulosta ja elinkustannuksista kuin ensimmäistä tutkintoa suoritettaessa  – opiskelijalla on käytössä yhteensä 70 tukikuukautta (tulevaisuudessa kehysriihen päätöksellä ilmeisesti 64 kk), joista valtaosa tulee usein käytetyksi jo ensimmäistä tutkintoa suoritettaessa. Valtion talous ei siis ainakaan opintotuen muodossa kärsi toisen tutkinnon suorittamisesta.

Toisen tutkinnon maksullisuus voitaisiin nähdä luonnontieteilijöiden keskuudessa helpotuksena – näin lääkikseen pyrkivät eivät käyttäisi meidän koulutuksiamme valmennuskursseina. Tässä vedetään kuitenkin epäjohdonmukainen päätelmä: Laittamalla maksut toiseen yliopistotutkintoon ongelma ei ratkea – nämä lääkikseenhakijat kun eivät meidän koulutusohjelmissamme koko tutkintoa suorita, ainoastaan osan siitä. Tilastokeskuksen mukaan yliopistossa luonnontieteitä opiskelevista 15,5 % keskeytti luonnontieteen opintonsa ja jatkoi jollain muulla alalla lukuvuonna 2010/2011. Luonnontieteilijänäkökulmasta maksut toisivat ”helpotuksen” ongelmaan, joka siis koskee 15,5 prosenttia luonnontieteitä opiskelevista. Ongelmaan ollaan kuitenkin puuttumassa parhaillaan myös muilla keinoin.

Nyt käsillä olevan korkeakoulujen valintauudistuksen myötä koulutusalan vaihtaminen vaikeutuu, kun opiskelijavalinnan päävalinnat varataan hakijoille, joilla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa tai – opiskelupaikkaa. Näin ollen lääkikseen halajavan ei kannata enää ottaa luonnontieteen opiskelupaikkaa vastaan, sillä silloin hänen asemansa tulevaisuuden hauissa heikentyvät. Siispä on odotettavissa, että valintauudistuksen johdosta nämä wannabe-lääkisläiset eivät meidän aloillemme enää hakeudu, eli toisen korkeakoulututkinnon maksulliseksi laittaminen on näillä perustein vähintäänkin ylireagointia.

Ajatellaan asiaa toisesta suunnasta, luonnontieteistä valmistuvien kannalta. Kuten aiemmissa keskusteluissa on todettu, on kohtalaisen tavallista, että meidän alamme ihmiset suorittavat useamman korkeakoulututkinnon. Jos oma liittomme LAL alkaisi ajaa toisen tutkinnon maksullisuutta, kaivaisi se siis kuoppaa omille jäsenilleen – melkoista edunvalvontaa, sanoisin!

Suomen korkeakoulukentällä on tehty paljon työtä, jotta Bolognan prosessin myötä korkeakoulututkintojen syklitys saadaan toimimaan. Tämä tarkoittaa siis mm. sitä, että ammattikorkeakoulututkinnon (amk-tutkinto verrattavissa kandin tutkintoon) jälkeen opiskelija voi siirtyä suorittamaan maisterintutkintoa yliopistoon ja että opiskelija voi joustavasti kandintutkinnon suoritettuaan siirtyä johonkin toiseen maisteriohjelmaan. Laittamalla maksut toiseen korkeakoulututkintoon otetaan kiistatta takapakkia, mikäli näiden siirtymien jatkovaiheita vaikeutetaan maksuilla.

Niin kuin edellä esittelemistäni seikoista voi päätellä, korkeakoulukentällä uudistetaan uudistamasta päästyänsäkin.  Koulutuksen maksullisuutta parempia keinoja ohjata opiskelijat oikeille aloille opiskelemaan (sekä työllistymään valmistumisen jälkeen) on jo nyt esitelty ja otettu käyttöön lukuisia. Nyt olisikin parasta katsoa käsillä olevien uudistusten vaikutukset ja pohtia vasta niiden selvittyä mahdollisia jatkotoimenpiteitä.

Maksullisuuden sijaan puolustan mieluummin perustellumpia keinoja: antamalla hakijoille riittävästi tietoa eri alavalinnoista saadaan aikaan parempia tuloksia sekä läpäisyn paranemisen että tahdikkaamman valmistumisen suhteen.