Lukijan kolumni julkaistu Turun sanomissa 20.11.2014

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään taas tänään. Päivän tarkoituksena on nostaa esiin YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä herättää keskustelua lasten hyvinvoinnista.

Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita oikeudellisesti sitova ja velvoittava ihmisoikeussopimus, joka velvoittaa esimerkiksi siihen, että lapsen etu on otettava ensisijaiseksi lasta koskevia päätöksiä tehtäessä.

Turun kaupungin tavoitteena on lastensuojelussa ollut, että painopistettä siirretään ehkäisevään lastensuojeluun laitossijoituksien sijasta. Tavoitteena on siis auttaa lapsiperheitä jo ennen kuin tarvetta varsinaiseen lastensuojeluun ilmenee.

Vuonna 2012 silloinen peruspalvelulautakunta päätti, että Turun lastensuojelun kokonaisarviointi tehdään 2014. Hyvinvointitoimialalla on siis alkamassa iso mutta tärkeä urakka, jossa myös lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden tulee täyttyä.

Lastensuojelun tarve ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten väestöosuus on Turussa jatkuvasti kasvanut.

Lastensuojelun palveluja on vuosittain tarvinnut hieman yli kymmenen prosenttia alaikäisistä. Lasten ja nuorten korjaavien palvelujen kustannukset ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Palveluiden tarpeen kasvu tukaloittaa entisestään lastensuojelun tilannetta.

Lastensuojelulaki velvoittaa, että sijoitusta tarvitseva lapsi tulee sijoittaa ensisijaisesti perheeseen ja laitossijoitukseen päädytään vasta, kun perhehoitoa ei ole mahdollista järjestää lapsen etu huomioiden. Turun kaupunki onkin lisännyt perhesijoituspaikkojen osuutta ja tavoitellut samalla kalliiden ostopalveluiden käytön vähentämistä.

Perhesijoitus on hyvä vaihtoehto lapsen edun kannalta ja siksikin, ettei kaupungin julkisia varoja suunnata yksityisen liiketoiminnan pyörittämiseen. Perhesijoitusten ohella on tietenkin huolehdittava myös siitä, että laitospaikkoja on kaupungin omissa lastenkodeissa niille lapsille, jotka laitossijoitusta erityisesti tarvitsevat.

Lastensuojelun kehittämisessä pitää ensisijaisesti huolehtia siitä, että resursseja on riittävästi.

Ennaltaehkäisevään työhön ja avohuoltoon panostaminen on kannatettavaa, mutta tulokset eivät näy heti. Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn ei poista kokonaan korjaavan lastensuojelun tarvetta.

Samaan aikaan on syytä pitää mielessä, että pelkästään lastensuojelun uudelleenorganisoimisella ei vähennetä turkulaislasten ja -nuorten pahoinvointia. Kuntapoliitikoilla on jatkuvasti edessään päätöksiä, jotka vaikuttavat myös lastensuojelun resurssien tarpeeseen.

Niin kauan kuin keskustellaan hyvin toimivien päiväkotien lakkauttamisesta, perusopetuksen ryhmäkokojen suurentamisesta ja kouluverkon karsimisesta taloustilanteeseen vedoten, tullaan lisäämään painetta myös lastensuojeluun.

Lastensuojelun asiakkaana olevat perheet eivät aina halua asiasta puhua julkisesti, mikä on ymmärrettävää. Lastensuojelussa työskentelevät joutuvat puolestaan tasapainottelemaan vaitiolovelvollisuuden kanssa ja voivat siksi kommentoida asiaa vain rajallisesti.

On asiasta päättävien poliitikkojen velvollisuus ottaa asioista selvää ja varmistaa, että asianosaisten ääni tulee kuulluksi.

Anna Mäkipää

Kirjoittaja on lasten puolustaja sekä nuorisolautakunnan jäsen (vas).