Tuoreen matemaatikon mietteitä

Puheeni Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan maisteripubliikissa 14.11.2014

Arvoisat valmistuneet luonnontieteilijäkollegat, hyvä rehtori ja dekaani sekä muut paikalla olijat

Minua pyydettiin pitämään valmistuneen puhe. Tässä se siis tulee.
Valmistuin ravintolakokiksi vuonna 2006.Ja sitten ylioppilaaksi kirjoitettuani vuonna 2007 pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa. Ensimmäinen ammattini ravintolakokkina ei liene niitä tyypillisimpiä pohjakoulutuksia matemaatikolle, mutta mielestäni se kuvaa hyvin sitä, mikä tilanne on nykyisin työelämässä. Työllistymiseen tarvitaan monenlaista osaamista. Työelämä muuttuu jatkuvasti ja tulevaisuudessa tullaan näkemään sellaisia työnimikkeitä ja ammatteja, joita ei ole vielä keksittykään.

Puhutaan myös elinikäisestä oppimisesta, eli siitä että ihminen oppii ja opiskelee uutta koko elämänsä ajan. Lienee ilmeistä, että mekin, jotka olemme hiljattain valmistuneita, tulemme kouluttautumaan jatkuvasti työuramme aikana. Yhä harvemmin on enää niin, että valmistumisen jälkeen saatu työpaikka pysyy samana koko työuran ajan.

Ajatus elinikäisestä oppimisesta on kaunis, sillä onhan hienoa ja palkitsevaa, että ihminen voi kehittää itseään läpi elämänsä. Toisaalta kuitenkin monet opiskelua koskevat uudistukset sotivat tätä ajatusta vastaan. Jo nyt on rajattu opintotukea sekä aikaa, jonka voi käyttää korkeakoulututkinnon suorittamiseen.

Turun yliopisto monialaisena yliopistona on kuitenkin tärkeässä asemassa tarjotessaan opiskelijoilleen suhteellisen vapaat mahdollisuudet valita vapaasti sivuaineita mistä tahansa tiedekunnasta. Tämä mahdollistaa sen, että meillä valmistuneilla on tutkinnot, jotka ovat paitsi oman innostuksemme, ja kiinnostuksiemme, niin myös vahvuuksiemme mukaisia, ja siksi rikastuttavat suomalaista yhteiskuntaa monialaisella osaamisella.

Sillä töihinhän me valmistuneet tähtäämme, tulee meistä sitten tutkijoita, opettajia tai muunlaisia asiantuntijoita. Työllistyminen ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys enää edes meille akateemisesti koulutetuille. Joillakin aloilla vastavalmistuneiden työttömyysluvut kurottelevat jo kohti yleistä työttömyysastetta. Opiskelijoita parjataan usein siitä, ettei opintoja uskalleta rahoittaa opintolainalla. Opiskelijat puolustautuvat sillä, että haluavat olla varmoja, että voivat myöhemmin maksaa lainan myös takaisin. Niin kuin tiedetään, akateeminenkaan ei enää voi olla varma työllistymisestään.

Toisaalta kuitenkin opiskeluaikana on monia keinoja, joilla työllistymistään valmistumisen jälkeen voi edesauttaa. Verkostojen luominen kannattaa. Tutustuminen alumneihin ja tuleviin kollegoihin on paitsi mukavaa myös hyödyllistä. Vasta hiljattain olen huomannut, kuinka tärkeää on tuntea ihmisiä eri puolilta yhteiskuntaa. Sitä kautta voi saada hyviä vinkkejä työpaikoista ja toisaalta myös suosittelijoita, kun työnhakuun ryhtyy.

Hyvät kuulijat, mennäänpä hetkeksi vielä opiskeluaikaan takaisin. Haluan kertoa teille opintojeni kannalta kaksi erityisen merkityksellistä asiaa.

Ensimmäinen niistä on paikka, joka on tässä lähellä. Opiskelujen alkuvuosina matematiikan laitos sijaitsi Luonnontieteiden talo kakkosessa. Siellä oli yksi opintojeni etenemiseen keskeisesti vaikuttanut paikka, nimittäin matikkapaja. Matikkapaja oli paikka, johon me opiskelijat menimme tekemään yhdessä laskuharjoituksia eli demoja. Meistä, jotka kulutimme ahkerimmin – tai sitkeimmin – matikkapajan penkkejä, muotoutui ajan mittaan tiivis porukka. Nämä ystävyyssuhteet jatkuvat edelleen, valmistumisten ja kaupunginvaihtojen jälkeenkin.

Toinen mainitsemistani merkityksellisistä asioista taas liittyy toisella tavalla matematiikkaan ja sen opiskeluun. Matematiikkaa pidetään – usein ihan syystäkin – hyvin teoreettisena tieteenä. Yksi mielenkiintoisimmista kursseista, jonka kävin vielä opintojeni loppumetreillä, oli professori Marko Mäkelän vetämä mallinnusprojekti, jonka tarkoituksena oli simuloida mahdollisimman todenmukaisesti työelämän olosuhteita. Koska harva saa työelämässä valita työkaverinsa, nakattiin meidät ennalta määrättyihin ryhmiin. Ei siis ollut mahdollisuutta enää kyhjöttää sen tutun kaverin vieressä. Projektien aiheet tulivat suoraan työelämästä. Meidän ryhmän tehtäväksi tuli toimia yhteistyössä Yliopistosairaalan PET-keskuksen kanssa ja luoda menetelmä hengitysliikkeen eliminoimiseksi PET-kuvasta. Kiteytettynä siis koodasimme ohjelman, joka parantaa PET-kuvan tarkkuutta.

Mallinnusprojektiryhmässä kukin meistä pääsi hyödyntämään vahvuusalueitaan ja saimme konkreettisen tuntuman siihen, millaisissa tehtävissä voisimme kenties tulevaisuudessa työskennellä. Lisäksi tutustuimme ja ystävystyimme muiden ryhmäläisten kanssa. Mielestäni tämä on hieno esimerkki siitä, mitä matematiikka ja opiskelu voi parhaimmillaan olla.

Kaikki osaaminen, jota opiskeluaikanamme olemme kartuttaneet, ei kuitenkaan liity suoraan opintojen substanssisisältöihin. Yliopisto ja siinä oleva yhteisö on tarjonnut mahtavan mahdollisuuden löytää itselleni tärkeitä asioita, mielenkiinnon kohteita ja tietenkin samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Oma tarinani on se, että opiskeluaikana menin kiinnostumaan yhteiskunnasta ja ajauduin mukaan opiskelijapolitiikkaan. Siitä on jäänyt käteen paljon. Opiskeluaikanani olen toiminut opiskelijoiden viestinviejänä mm. Turun yliopiston ylioppilaskunnassa, Suomen ylioppilaskuntien liitossa ja yliopistomme hallituksessa. Näiden kautta olen päässyt aitiopaikalta vaikuttamaan tulevien opiskelijasukupolvien asemaan niin kansallisesti kuin yliopistomme sisällä.

Opiskelijaliike on ollut merkittävä vaikuttaja ja se on monesti pitkän historiansa aikana näyttäytynyt koulutuksen ja tieteen vapauden puolestapuhujana sekä opiskelijoiden aseman parantajana. Esimerkkinä tästä mainittakoon opintotuen sitominen indeksiin tämän vuoden elokuun alusta. Siitä tosin me emme päässeet enää nauttimaan, mutta nykyiset opiskelijat kyllä. Toisaalta opiskelijaliikkeellä on jatkuvasti taisteltavaa, tällä hetkellä puolustetaan maksutonta koulutusta.

Näihin toimiin intohimoisesti suhtautuvana löysin myös nykyisen työpaikkani ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvonnasta. Olen huikean onnekas, kun saan tehdä töitä asiantuntijana yhdessä kivoimmasta kuviteltavissa olevasta työpaikasta, nimittäin opiskelijakunnassa.

Useasti olen saanut vastata kysymykseen, olenko mielestäni työllistynyt koulutustani vastaavasti. Äkkiseltään voi tuntua kaukaa haetulta, että matematiikan ja fysiikan opettaja kehittää työkseen ammattikorkeakoulutusta ja auttaa opiskelijoita esimerkiksi oikeusturvakysymyksissä. Kuitenkin yhtä monta kertaa kuin on kysytty, olen myös vastannut kyllä – sillä koulutukseni on sopiva nykyiseen työhöni nähden.

Matematiikkaa opiskellessani olen oppinut hallitsemaan erilaisia kokonaisuuksia, rakentamaan tietoa aiempaan perustuen, hankkimaan uutta tietoa ja selvittämään asioiden perustat juurta jaksaen. Matematiikan luonnehan tieteenä on sellainen, ettei se perustu mittauksiin vaan tieto rakentuu lähes poikkeuksetta aiemman tiedon ja teorian pohjalle. Juuri tämän ajattelutavan omaksuminen auttaa minua nykytyössäni.

Niin ikään sivuaineista hankkimani osaaminen on työssäni tärkeää. Tilastotiede metoditieteenä on käytössä jatkuvasti, onhan tilastojen luominen ja tulkinta osa uskottavaa edunvalvontaa ja päätöksentekoa. Opettajan pedagogisista opinnoista on niin ikään hurjasti hyötyä, vaikka varsinaisia opetustehtäviä työssäni on vain vähän. Pedagogisista taidoista on hyötyä niin koulutusten järjestämisessä kuin selkeiden ja ymmärrettävien materiaalien tuottamisessakin.

Ei liene kovin yllättävää, että olen työpaikallani ainoa meidän tiedekunnastamme valmistunut. Usein yhteiskunnallisesti painottuneet tehtävät ovat ihmistieteilijöiden hallussa. Haluan kuitenkin todeta, että luonnontieteilijöille on kysyntää opettamisen ja tutkimuksen teon ohella myös muunlaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä, sillä tullakseen ratkaistuiksi myös valtavan tärkeät ja suuret kysymykset, kuten ilmastonmuutos, globaali köyhyys ja talouden kriisit edellyttävät kaiken olemassa olevan osaamisen käyttöä. On tärkeää, että yhteiskunnan eri sektoreilla työskentelee monenlaisten tieteenalojen ammattilaisia.

Näillä sanoilla kehotan teitä, hyvät valmistuneet luonnontieteilijät, pitämään mielessänne parhaat opit ja muistot opiskeluajoilta, jatkamaan yhteydenpitoa opiskeluaikoina tapaamiinne ihmisiin ja nauttimaan tästä päivästä.
Kiitos.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s