Puheeni Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton piirikokouksessa 7.11.2015 Mynämäellä

Eräs tuttu opettaja totesi jossain vaiheessa hyvin: ”Näyttäkää yksinkin ryhmäkokojen kasvattamista puolustava opettaja.” Juu, ei sellaisia paljon ole. Perusopetuksesta leikkaaminen tietää lähes suoraan ryhmäkokojen kasvattamista, koska opettajien palkat ovat se kuluerä joka koulutuksesta isoimpana koituu ja josta siis voi vielä leikata.

Koulukirjoja kierrätetään jo nyt, eikä tämä vaikuta oppimistuloksiin juurikaan, vaan on pikemminkin fiksua kuluttamista. Se mikä vaikutaa, on se mihin valtion isät ovat nyt ryhtymässä, eli leikkaamaan opettajien palkkakuluja. Tämä tarkoittaa suoraan ryhmäkokojen kasvamista ja opettajien lisääntynyttä työttömyyttä.

No mitä vaarallista isommissa luokissa sitten on? Haitta piilee siinä, että oppilas saa vähemmän opettajan tukea ja huomiota isommassa ryhmässä, kun opettajan aika ei riitä kaikille. Silloin enemmän tukea tarvitsevien oppiminen hidastuu. Tällä tavalla ei ainakaan sitä kuuluisaa ”hyvinvoivaa ja osaavaa kansaa” kasvateta.

Samaan aikaan myös korkeakoulutuksesta  ja tutkimuksesta leikataan rajusti. No mitä väliä sillä sitten on? Suomalaisen elinkeinoelämän ja viennin kannalta on tärkeää, että tiedekorkeakouluissa on työrauha perustutkimuksen tekemiseen. Samoin on tärkeää että korkeakouluissa on työrauhaa ja riittävästi tekijöitä keksimään hyviä perustutkimukseen pohjautuvia sovelluksia esimerkiksi hyvinvointia, ikääntyvää väestöä ja ympäristön kantokykyä ajatellen. Tästä soveltavasta tutkimuksesta kumpuavat myös ne käytännön myytävät tuotteet, joilla Suomen hyhmäistä vientiä voitaisiin saada heräteltyä.

Siksi juuri tällaisena aikana koulutuksesta ei kannata leikata. Osaava ja hyvinvoiva kansa pystyy kyllä saamaan maansa talouden tasapainoon, mutta koulutuksesta leikkaamalla me emme sellainen kansa ole.