Kirjoitukseni 21.11.2015 ilmestyneessä Uusi päivä -lehdessä

Sipilä hallituksineen on linjannut yleviä tavoitteita, joiden mukaan suomalaisten osaamis- ja koulutustaso nousee vuoteen 2025 mennessä, ja Suomi on todellinen koulutuksen ja osaamisen kärkimaa. Ajatus on oikein kaunis ja hyvä, ja olen yhtä mieltä Sipilän kanssa siitä, että näitä on asioita on tavoiteltava ihan tosissaan. Siihenpä ajatustemme yhtenäisyys näyttääkin sitten loppuvan tykkänään, ikävä kyllä. Sipilä nimittäin aikoo päästä tavoitteeseen leikkaamalla koulutuksesta ja tieteestä yli 600 miljoonaa euroa. Mäkipään laskuopin mukaan keino on äärettömän kyseenalainen, sillä miten mitään toimintaa voidaan kehittää, jos siihen tehdään samalla noin mittavat leikkaukset?

Leikkaukset valtiontasolla näkyvät suoraan kunnissa. Turussa perusopetuksen tilanteen ennustetaan olevan sellainen, että ryhmäkoot kasvavat, kun henkilöstökuluja, eli opettajien palkkoja, ollaan leikkaamassa. Hyvällä tahdollakaan tätä on vaikea nähdä koulutuksen kehittämisenä tai edes nykytason ylläpitämisenä. Kysymys on suoraan siitä, että koulutuksesta ja opetuksesta ollaan leikkaamassa rajusti, ja se näkyy ja tuntuu.

Vasemmiston vaihtoehto on erilainen. Emme ole valmiita leikkauksiin. Meidän mielestämme koulutuksen puolesta on taisteltava, sillä vain koulutukseen satsaamalla voidaan varmistua siitä, että kouluissa opitaan mahdollisimman hyvin ja että kaikki koululaiset pysyvät kyydissä. Kasvatus- ja opetuslautakuntaryhmämme esitti jo kaupungin budjettiin lisämäärärahaa, jotta esillä olevat huolestuttavat leikkaukset saadaan vältettyä. Toivotaan, että muutkin puolueet pääsevät kaunopuheistaan toimintaan.

Koulutuksesta leikkaaminen vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Nyt esitettävät lyhytnäköiset leikkaukset joudutaan maksamaan kalliisti tulevaisuudessa takaisin.  Lapsiin ja nuoriin panostaminen on satsaus tulevaisuuteen, joka maksaa itsensä moninverroin tulevaisuudessa takaisin. Leikkaamalla ei osaava ja hyvinvoiva Suomi säily.