Havahduin siihen, että tänään vietetään Unelman päivää ja että neljä kuukautta sitten olin mukana järjestämässä Turun Meillä on unelma –mielenosoitusta. Aika paljon on vettä Aurajoessa virrannut sittemmin ja tuntuu, että ilmapiiri on koko ajan vain koventunut.

No miksi Unelma-miekkarin tekeminen sitten oli tärkeää ja oliko siitä mitään (sitä kuuluisaa) hyötyä? Oli kiva saada tutustua ja tehdä hommia yhdessä järjestäjäporukan kanssa, jossa lopulta oli erilaisista taustoista ja maailmankatsomuksista riippumatta samaan suuntaan katsova ja yhteisymmärryksessä toimiva porukka. Kivojen ja fiksujen ihmisten kanssa on aina mukava touhuta, niin tälläkin kertaa. Vaikka uusiin kavereihin tutustuminen onkin ihan mukavaa, tehtiin miekkaria myös ihan todellisesta syystä, olihan taustalla äärettömän tärkeä aihe. Syksy on näyttänyt meille valitettavasti yhä kiihtyvällä tahdilla sitä, kuinka kaikki eivät halua Suomen olevan avoin ja tasavertainen kaikille.

Onneksi on muutakin. Turullakin on unelma –tapahtuman osallistujat näyttivät elokuisena lauantaina, kuinka Turku ja turkulaiset liittyivät osaksi maanlaajuista rasismia vastustavaa liikettä. Sen lisäksi huomattavan suuri vapaaehtoisten joukko on aktivoitunut ja alkanut toimia monella tavalla auttaakseen Turkuun saapuneita turvapaikanhakijoita.

Eri kulttuurien olemassaolo Suomessa ei ole mikään valinnan asia, vaan tosi asia. Jokaisella on oltava tasavertaiset oikeudet elää turvallisesti, määritellä oma kulttuurinsa ja identiteettinsä. Rasismin vastustamisessa on kysymys siitä, että puolustetaan ja turvataan näitä yhtäläisiä oikeuksia kaikille. Minusta on hienoa, kuinka toimimalla rasismia ja vihaa vastaan turkulaiset osoittavat sen, että jokaisen ihmisarvo on kiistaton.