Koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä, sillä koulutusleikkaukset vaikuttavat paitsi yksilöiden menestymiseen, myös suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän virkeyteen. Maan hallituksen tekemät leikkaukset tuntuvat kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Laadukas koulutusjärjestelmämme on keskeinen osa hyvinvointivaltiota, ja siitä ei missään tapauksessa pitäisi leikata – sen sijaan koulutukseen ja varhaiskasvatukseen on panostettava ja sitä on vaalittava.

Miten ihminen oppii? Jo silloin, kun tässä kaupungissa joitakin vuosisatoja sitten opiskeltiin latinaksi huomattiin,oli huomattu  että oppimisen kannalta on tehokkainta kokoontua yhteen, samaan paikkaan käymään läpi opittavia asioita. Sittemmin herrat Vygotsky ja Piaget ovat todenneet yleisesti hyväksytyn tosiasian oppimisesta, eli oppimista tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kun oppija on itse aktiivinen. Tätä vuorovaikutuksen ja aktiivisuuden aikaansaamista varten nykyisissä päiväkodeissa, ala- ja yläkouluissa, amiksissa, lukioissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa tarvitaan osaavia opettajia ja kasvattajia, jotka pystyvät paitsi herättämään innostusta oppijoissa niin myös jakamaan tietoa opittavasta asiasta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa päiväkodissa? Se tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi saa olla vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa ja että häntä tuetaan oppimisessa. Olipa kysymys sitten hiekkakakun tekemisestä, keinumisesta tai kengännauhan solmimisesta rusetiksi, kasvattajan tuki on korvaamatonta. Puhumattakaan sosiaalisista tilanteista, joita harjoitellaan päivittäin hiekkalaatikoilla tai päiväunille mennessä. Varhaiskasvatus on tärkeä lapsen oikeus, joka valmistaa pohjaa koko tulevalle elämälle. OECD:n mukaan varhaiskasvatukseen osallistumisaste on Suomessa kansainvälisesti alhainen, erityisesti verrattuna muihin Pohjoismaihin (Education at a Glance 2016). Subjektiivisella päivähoito-oikeudella varmistetaankin se, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen ja saada elämänsä alkuvuosina se tarvitsemansa oppi, jota tarvitaan myös jatkossa. Siksi laadukkaaseen varhaiskasvatukseen kannattaa panostaa.

Entäs sitten peruskoulu? Peruskouluun tultaessa osataan jo suurin piirtein pukea itse ja aletaan opetella lisää elintärkeitä kansalaistaitoja kuten lukemista ja numeroiden pyörittelyä. Edelleenkin pätee sama periaate kuin varhaiskasvatuksessa: riittävä ammattilaisen tuki ja ohjaus on kaiken a ja o. Perusopetuksessa vapausasteita ja vaatimuksiakin on jo varhaiskasvatusta enemmän, joten on myös mahdollisuuksia tipahtaa kelkasta. Ryhmäkoot eivät saa olla liian suuria, eikä erityisoppilaiden integroimista tavallisiin luokkiin saa käyttää säästökeinona. Opettajia, koulunkäynnin ohjaajia, erityisopettajia ja muita aikuisia on oltava kouluissa riittävästi, jotta oppimista – niin substanssiasioiden kuin sosiaalisten taitojenkin – on mahdollista tapahtua.

Kiitos hyvinvointivaltion Suomessa huomattavan suuri enemmistö jatkaa opintojaan peruskoulun ja oppivelvollisuuden jälkeenkin. Toisella asteella on mahdollista käydä yleissivistävää lukiota ja suorittaa ylioppilastutkinto tai sitten hankkia ammatillinen tutkinto. Lukion kautta tie vie yleensä korkeakouluun tai sitten ammatilliseen oppilaitokseen. Tällä hetkellä mielenkiinto toisella asteella kohdistuu ammatilliseen koulutukseen, joka kärvistelee suurten leikkausten ja koulutusreformin parilalla.

Maan hallitus on päättänyt leikata yli 220 miljoonaa ammatillisen koulutuksen rahoituksesta. Säästöt on tarkoitus toteuttaa joko koulutuspaikkoja tai sitten opettajia vähentämällä. Ei tarvitse olla kummoinen ruudinkeksijä nähdäkseen, mihin ratkaisuun koulutuksen järjestäjät päätyvät. Koska ammatillisen koulutuksen rahoitusta muutetaan niin, että tutkintomäärät vaikuttavat oppilaitoksen saamaan rahoitukseen, vain idiootti sahaisi omaa oksaansa vähentämällä opiskelupaikkoja. Säästöt kohdistuvatkin enenevissä määrin opettajiin, mikä näkyy opettajien irtisanomisina ja lähiopetuksen määrän vähenemisenä. Suora seuraus tästä on, että opiskelija saa opetusta ja pääsee harjoittelemaan tärkeitä käytännön taitoja aiempaa vähemmän, mikä tarkoittaa sitä, että työelämään siirtyvillä ammattiin valmistuvilla on entistä vähemmän taitoja hyppysissään. Oman lukunsa ammatillisen koulutuksen myräkkään tuo se, että ammatti- ja erikoisammattitutkintojen on määrä siirtyä reformissa saman lainsäädännön piiriin nuorille suunnatun ammatillisen koulutuksen kanssa. Tähän liittyy vielä monen monta avointa kysymystä.

Samaan aikaan OECD kertoo, että meillä on ongelma nuorten kanssa (Education at a Glance 2016), sillä  koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten – erityisesti nuorten miesten – määrä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koulutuksella on useita tärkeitä merkityksiä: Kouluttamalla ihmisiä saadaan Suomeen osaavaa työvoimaa, ja lisäksi koulutuksella on erittäin tärkeä merkitys syrjäytymisen torjumisessa. Tälle eivät koulutusleikkaukset tee hyvää, pikemminkin vaarana on, että joudumme maksamaan tulevaisuudessa vielä koulutusleikkauksiakin huomattavasti isommat laskut sosiaali- ja terveyskuluina syrjäyttämistämme nuorista. On lyhytnäköistä leikata koulutuksesta.

No entäs sitten korkeakoulutus? Siellä on kahdenlaisia oppilaitoksia: ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, joista ensin mainituilla on tärkeä rooli alueensa hyvinvoinnin lisääjinä ja elinkeinoelämän virittäjinä, ja jälkimmäisillä on lisäksi merkitystä mm. perustutkimuksen ja sovellusten tuottamisella yhteiskunnan käyttöön. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot varmistavat sen, että meillä on jatkossakin osaamista ja tavaraa, jota halutaan muualla maailmassa ostaa. Toimivat korkeakoulut ovat siis vientimme vetureita, jotka osaltaan pitävät Suomen talouden vireänä. Niin kauan kuin korkeakoulutuksesta leikataan, on turha haikailla korkean osaamisen tai edes sen kuuluisan kilpailukyvyn perään.

Jos olisin Suomen hallitus, harkitsisin erittäin vakavasti näiden perusteluiden valossa koulutuksesta leikkaamista. Laadukas koulutus on hyvinvointivaltion kovaa ydintä, joka tuottaa hyvää siihen sijoitettuja euroja enemmän. Siksi tehdyt koulutusleikkaukset on peruttava.