Puheeni vappuna SAK:n Jokioisten paikallisjärjestön vappujuhlassa

Hyvät kuulijat, hyvät ystävät

 

Tänään, toukokuun ensimmäisenä päivänä, tuntuu erityisen tärkeältä puhua työstä ja työelämästä. Suomessa tapahtuu nyt paljon: maan hallitus toimii monella saralla. Työelämä muuttuu jatkuvasti ja työn tekemisen ehtoja tarkastellaan, sote- ja maakuntauudistus on tekeillä, ja eduskuntavaalit odottavat aivan nurkan takana.

Seisomme hieman yli satavuotiaan Suomen maaperällä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 tapahtumista. Miksi näistä menneistä hirveistä tapahtumista pitää puhua vielä tänäänkin? Mistä niissä oli kyse?

 

Sata vuotta sitten elettyä sotaa käytiin monesta syystä. Itsenäistymisen seurauksena ratkottiin se, kuka käyttää valtaa. Teollistuminen oli tuonut mukanaan paitsi vaurautta, myös taloudellista epätasa-arvoa. Sodan jälkeen alettiin ratkoa asioita, jotka olivat osaltaan olleet aiheuttamassa sotaa. Työaikalain kautta saatiin kahdeksantuntinen työpäivä, ja myöhemmin oppivelvollisuuslaki, joka toi jokaiselle oikeuden käydä kansakoulua. Tästä alkoi Suomen määrätietoinen nousu yhdeksi maailman osaavimmista kansoista.

 

Hyvät kuulijat, sata vuotta sitten Suomi päätyi kasvotusten pimeimmän peilikuvansa kanssa, ja esimerkiksi juuri Jokioisten tapahtumat olivat erityisen karmeita. Sodan kokemukset ja kauheudet jouduttiin kuitenkin kohtaamaan, kun aloitettiin kehitys, jonka seurauksena rakennettiin se maa, joka tunnetaan hyvinvointivaltiona, ja jossa tavoitteena on kansalaisten tasa-arvo sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen.

 

Hyvinvointivaltion rakentaminen ei ollut vahinko tai onnekas sattumus, vaan se on vaatinut pitkäjänteistä työtä, kykyä unelmoida ja nähdä valoisa vaihtoehto tulevaisuudessa. Se on vaatinut rohkeutta sanoa ääneen ne tavoitteet, joilla tasa-arvoa edistetään ja sen ehtona on ollut, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan periksiantamattomasti näiden tavoitteiden eteen. Yhteisten näkemysten ja vuoropuhelun puute voi johtaa karmeisiin asioihin, ja vasta kun tehdään yhteistyötä, syntyy hyvää. Hyvinvointivaltio on rakennettu yhteistyötä tehden, ja siihen ovat osallistuneet ihmiset erilaisista taustoista ja lähtökohdista.

 

Samanlaista rohkeutta tarvitaan yhä tänäänkin. Maan hallitus tekee politiikkaa, joka kurittaa tasapuolisesti kaikkia, paitsi kaikkein rikkaimpia.  Osansa ovat saaneet niin lapset kuin vanhuksetkin, työtä tekevät ja työttömät.

 

Koulutuksesta on leikattu joka tasolla aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin asti. Myös ammatillinen koulutus on saanut osansa: Rahoituksesta on leikattu peräti viidesosa. Sipilän hallitus on toteuttanut laajan reformin, jonka tavoitteet sinällään ovat kannatettavia. Ammatillisella koulutuksella on tärkeä rooli hyvinvointivaltiossamme, sillä se tuottaa ammattilaisia eri aloille ja varmistaa omalta osaltaan sen, että niin meille suomalaisille kuin vientiinkin tarkoitetut palvelut ja tuotteet ovat laadukkaita ja käyttäjälleen hyödyllisiä. Ammatillista koulutusta on päivitettävä, mutta reformi yhdistettynä mittaviin leikkauksiin aiheuttaa vakavia ongelmia.

 

Tilanne on malliesimerkki siitä, kuinka asiat sanoitetaan näyttämään todellisuutta paremmilta: Hallitus myy reformiaan suurena syrjäytymisen vastaisena projektina, mutta todellisuus on kauniita myynti- ja mainospuheita karumpi. Jos yhä useampi jää syrjään koulutuksesta, on vaara jäädä myös ilman kunnollista työpaikkaa ja asiallista toimeentuloa. Ihmisten väliset hyvinvointi- ja tuloerot kasvavat. Ollaan kaukana hyvinvointivaltion ideasta, jonka kovassa ytimessä on kansalaisten tasa-arvo ja riittävä toimeentulo.

 

Hyvät kuulijat, meille syötetään nyt vaihtoehdottomuuden politiikkaa. Leikkaaminen ei ole suinkaan ainoa keino pelastaa tulevaisuutta. Päinvastoin on monia mahdollisuuksia vahvistaa hyvinvointivaltiotamme ja pitää huolta siitä, että kukaan ei jää syrjään.

 

Yleistä oppivelvollisuutta ja kaikille yhteistä kansakoulua pidettiin aikoinaan radikaaleina tavoitteina, jotka olivat haihattelijoiden utopiaa. Tänään peruskoulu on meille itsestäänselvyys ja keskeinen osa koulutusjärjestelmäämme, joka varmistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassamme.

 

Kuten aikoinaan, myös tänään tasa-arvoa lisääviä tekoja syytetään herkästi haihatteluksi vailla realismia. Kansalaisaloite maksuttoman toisen asteen puolesta keräsi tarvittavat 50 000 nimeä ja etenee eduskuntaan. Oppivelvollisuusiän korottamisesta on tulossa eduskuntavaalikysymys ja hyvä niin. Meillä ei ole varaa hukata yhtään nuorta, sen enempää inhimillisen tasa-arvon kuin valtiontaloudenkaan näkökulmasta. Minulle, hyvät ystävät, hyvinvointivaltio tarkoittaa myös sitä, että jokainen pidetään mukana ja että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet opiskella niin pitkälle kuin mahdollista.

 

Työelämässä on tapahtuu nyt paljon. Kilpailukykysopimuksesta neuvoteltiin kesällä 2016. Sopimus on käytännössä heikennys työn tekemisen ehtoihin, sillä se sisälsi muun muassa palkkatason jäädyttämistä, työajan pidentämistä ja lomarahojen leikkauksia. Kikyn yhteydessä sovittiin, että työelämään liittyvä lainvalmistelu tehdään jatkossa kolmikantaisesti ja että työttömyysturvaa ei enää heikennetä. Molemmat ovat jääneet nimen omaan lupauksiksi, ja hallitus on syönyt sanansa. Olemme nähneet, kuinka hallitus on pidentänyt koeaikaa, lyhentänyt takaisinottovelvoitetta ja toteuttanut työttömyysturvaa leikkaavan aktiivimallin. Huhtikuussa hallituksen kehysriihessä tehtiin vielä tukku päätöksiä, jotka käytännössä lisäävät työelämän epävarmuutta.

 

Työ muuttuu jatkuvasti, maailma globalisoituu ja työelämä kansainvälistyy sen mukana. Väestön ikääntymisestä seuraa se, että tekijöitä on jatkossa yhä vähemmän verrattuna muuhun väestöön. Digitalisaatio haastaa paitsi toiminta- myös ajattelutapoja. Robotit ovat tulleet osaksi työelämää. Työ silppuuntuu ja pätkittyy, yhä harvempi on enää saman työnantajan palveluksessa koko uraansa. Itsensätyöllistämisestä ja nollatuntisopimuksista on tullut arkipäivää.

 

Hyvät kuulijat,

Muutoksen keskellä on oleellista, että siihen vastataan useammalla tasolla: työehdot ja muut työn tekemisen pelisäännöt on oltava kunnossa ja toisaalta ihmisillä on oltava valmiuksia jatkaa työn tekemistä muutoksessa. Siksi on tärkeää, että työelämä on ennustettavaa ja että työelämässä voidaan hyvin. Työntekijät tarvitsevat valmiuksia vastata näihin haasteisiin ja jaksaa muutoksessa. Ihmisillä on oltava taitoja oppia ja kouluttautua lisää myös missä tahansa työuran vaiheessa. Työelämään tarvitaan vakautta ja sitä voidaan rakentaa työn tekemisen ehtojen kautta.

 

Hyvät ystävät, vahvaa ammattiyhdistysliikettä tarvitaan siis tänäänkin. Meidän tehtävämme on nostaa esiin ne seikat, joilla vastataan työelämän murrokseen. Meidän tehtävämme on puhua siitä, että koulutuksen on vastattava nykyisen työelämän tarpeita. Koulutuksesta on saatava ne tiedot ja taidot, joilla työelämässä pärjää. Koulutuksesta on saatava opit siitä, kuinka päivittää osaamistaan myös tulevina vuosikymmeninä. Meidän tehtävämme on vaikuttaa siihen, että osaamisella ja koulutuksella Suomi pysyy jatkossakin hyvinvointivaltiona. Meidän tehtävänämme on pitää huolta siitä, että työn tekemisen ehdot pidetään sellaisina, että työtä on mahdollista tehdä ja samalla voida hyvin.

 

Ammattiyhdistysliikkeellä on paljon kiistattoman tärkeää tehtävää. Jotta voimme olla vahvempia, meidän on oltava avoimia ja läpinäkyviä. Meidän on perusteltava olemassaolomme, jotta työtä tekevät ymmärtävät, miksi liittoon kannattaa kuulua ja miksi liike on olemassa. Meidän on varmistettava, että äänemme kuuluu myös nuorille, niin että jokainen tuntee työelämän pelisäännöt ja on tietoinen oikeuksistaan. Meidän on toimittava niin, että työelämässä on vahva joukko ihmisiä, jotka tietävät kuinka työelämää muutetaan paremmaksi ja myös uskaltavat vaatia oikeudenmukaisuutta.

Hyvät ystävät,

näillä sanoin toivotan teille kaikille oikein hyvää työn juhlapäivää ja valoisaa tulevaisuutta!

 

Kiitos!