Kun aloimme saada turvapaikanhakijoita vuonna 2014, rasismi tuli näkyvämmäksi Suomessa. Tilannetta pahensi se, että maan hallitus silloisen pääministerinsä Stubbin johdolla lepsuili, eikä tuominnut tiukasti ja yksiselitteisesti rasismia. Sillä oli suuri vaikutus yleiseen keskusteluun ja arkielämän tunnelmaan.

Kuitenkin samaan aikaan tapahtui myös sellaisia hyviä asioita, mitä en ollut ennen nähnyt: monet äitini ikäiset naiset tarttuivat toimeen järjestääkseen Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille arjen tarpeisiin vaatteita ja muuta tavaraa sekä kotoutumista edistävää vapaa-ajan toimintaa. Itse olin monien muiden vapaaehtoisten kanssa silloin järjestämässä Turulla on unelma -mielenosoitusta. Se on toistaiseksi 2010-luvun suurin rasisminvastainen mielenosoitus Turussa.

Liityin tänään Sadankomitean jäseneksi. Se ei takaa sitä, että rasismi saadaan poistettua tai että Suomeen saataisiin hyvinvointia ja tulevaisuuden luottamusta kasvattava hallitus, mutta on yksi keino siihen, miten asioita saadaan muutettua piirun verran parempaan suuntaan.

Minusta rauha on lähtökohta ihmisten hyvinvoinnille. Se muuttuu näkyväksi vasta, kun sitä ei ole tarpeeksi. Sadankomitean mukaan yhteisiä resursseja tulee käyttää globaalien haasteiden, kuten sosiaalisen eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi asevarustelun sijaan. Rauha tai sen puute näkyy siinä, kuinka ongelmia ratkotaan maailmanlaajuisesti ja paikallisesti.