Puheeni kaupunginvaltuuston kokouksessa 14.10.2019

Ydinajatuksena kaupungin hallintoa ja johtamista järjestettäessä pitäisi olla se periaate, että kaupunkilaisilla olisi mahdollisimman hyvät keinot päättää omista asioistaan, yhteisistä palveluistamme

Nyt kun kaupungin johtamisjärjestelmän uudistamista on valmisteltu, on keskusteluissa vilahdellut myös näkökulma, että pormestarimallissa pormestarin valinta olisi demokraattisempaa ja ilmentäisi paremmin valtuuston poliittisia voimasuhteita kuin kaupunginjohtajan valinnassa nykyisellä tavalla.  Haluaisin kuitenkin herätellä teitä hyvät valtuutetut. Valitsijoina on täsmälleen samat henkilöt eli valtuutetut molemmissa malleissa. Ainakaan tämän perusteella ei siis voi väittää toisen mallin olevan toista demokraattisempi.

Raportissa ehdotetaan myös hallintosäännön muuttamista siten, että lautakuntien jäsenistä tulisi jatkossa olla vähintään puolet valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Olisi toki ollut mielenkiintoista tietää, että miten tämä toteutuu nyt käytännössä ja onko todella tarvetta tällaiselle rajoitteelle. En tiedä, onko työryhmä asian nykytilaa selvitellyt ja millä perusteilla linjaukseen on päädytty. Joskus olen kuullut, että kaupungissa tavoitellaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja tässäkin kohtaa se olisi tehnyt poikaa.

Raportissa esitetään myös, että vapaa-aikatoimialalla olisi jatkossa kolmen lautakunnan sijaan kaksi. Tämä herättää kysymyksiä. Miksi työryhmä ei ole esittänyt selkeästi, mikä lautakunta lopetetaan. Tuntuu siltä, että tavoitteelle ei ole toiminnallisia perusteita vaan asia halutaan linjata hallinnollisesta näkökulmasta. Olisi tärkeää arvioida, mikä päätöksentekorakenne tukisi parhaiten vapaa-aikatoimialan toimintaa.

Ylipäätään nyt käsillä olevasta valmisteluprosessista paistaa poliittisen johdon näkökulma ja jumiutuminen omaan näkökulmaansa: Keskitytään ylimpään johtoon ja siihen miten piiri pieni pyörii kaupungin johtopaikoilla. Kunnianhimoa olisi pitänyt lisätä muutama pykälä ja lähteä perusasioista liikkeelle, siis siitä miksi kunta on olemassa ja keitä varten. Mielestäni kaupungin olemassaolon tarkoitus on kaupunkilaisten palveleminen. Siksi vakavaa huomiota pitäisikin kiinnittää siihen, miten turkulaiset parhaiten pääsevät vaikuttamaan omiin asioihinsa. Tätä taustaa vasten tuo lautakuntien määrän vähentäminen, ja lautakuntiin kaavailtava valtuutettujen ja varavaltuutettujen enemmistö kuulostaa absurdilta. Herää siis kysymys, miksi halutaan rajata kuntalaisten mahdollisuuksia päättää omista asioista. Etenkin kun tiedetään, että usein ihan ajallisetkin resurssit muodostuvat haasteeksi vapaa-ajallaan luottamustoimia hoitavien arkeen. Laajempi porukka toisi päätöksentekoon laajemman näkökulman ja useampi, järkevänkokoisia asiakokonaisuuksia käsittelevä toimielin mahdollistaisi jäsentensä syvällisemmän perehtymisen asioihin sen sijaan, että asiat pakataan suuriin superlautakuntiin.

On perin kummallista, että meitä valtuutettuja toivotaan nyt linjaavan tästä lautakuntien määrästä vailla pienintäkään yhteistä analyysiä päätöksen toiminnallisista vaikutuksista. Vähintäänkin, tietoon perustuvaa päätöksentekoa harrastettaessa, olisi syytä käydä läpi eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ennen kuin sitoudutaan vähentämään lautakuntien lukumäärää. Ei voi olla niin, että ensin päätämme lukumäärästä ja vasta sitten arvomme käytännön toteutuksen.

Pari huomiota vielä:

On melkolailla sama, jos on sovittu kampanjakatosta jos ei ole sovittu sen suuruudesta. eli minkä suuruisesta kampanjakatosta on kyse? Sillä on eroa, onko kyse 100 000 euron budjetista vai muutaman tuhannen euron budjetista

Pormestarivaalissa ehdokkaiden ilmoittaminen etukäteen henkilöi vaalit. olisi ollut tärkeää ja arvokasta, että otamme opiksi myös muiden kaupunkien kokemuksista, emmekä aja samaan seinään. vaalikeskustelu ajautuu sivuraiteille, jos päädymme väittelemään esimerkiksi Helsingin tavoin siitä, onko Janne vai Anni parempi pormestariksi. Keskeisiä aiheita kuntavaaleissa pitäisi kuitenkin olla kaupunkilaisten palvelut, henkilöitymisen sijaan.

Olisin toivonut ylipäätään tähän johtamisjärjestelmän uudistamistyöhön laajempaa ja kunnianhimoisempaa näkökulmaa kuntalaisten osallistumismahdollisuuksista. Turku olisi esimerkiksi voinut neuvotella itselleen poikkeuslakia, jolloin olisimme voineet valita pormestarin suoralla kuntalaisvaalilla. Samaten on osallistavan budjetoinnin ja muiden hyvien kuntalaisdemokratiaa lisääviä toimintamallien ottamista kaupunkimme käytännöiksi voitaisiin kokeilla. Ylipäätään meidän pitäisi käydä keskustelua siitä, miten kuntalaiset saavat lisää päätösvaltaa omiin asioihinsa, mieluummin kuin pienen piirin tuolileikistä.

Kyse on siis demokratiasta ja vallan jakamisesta, ei sen keskittämisestä.