Puheenvuoroni elokuun valtuustossa Turun kaupungin laajaa hyvinvointikertomusta koskien

Laajassa hyvinvointikertomuksessa on monta hyvää uutista. Esimerkiksi se, että turkulaiset lapset ja nuoret ovat tyytyväisiä elämäänsä ja että laajemminkin suurin osa turkulaisista voi hyvin. Haasteita kuitenkin riittää ja nyt etenkin korona on tuonut mukanaan sen, että aiemmin pinnan alla olleet, hyvinvointieroihin vaikuttavat tekijät ovat tulleet näkyviksi. 

Kuten raportissa todetaan, mitä parempi hyvinvoinnin ja terveyden tila ja vahvemmat rakenteet yhteiskunnassa on, sitä paremmat valmiudet yhteiskunnalla on pärjätä myös poikkeusoloissa. Tämä on nyt ainoa kerta kun tällä kaudella käsittelemme tätä laajaa hyvinvointikertomusta, ja tämä koskee aikaa ennen koronaa. Epidemian vaikutuksia on nähtävillä sitten seuraavan raportin kohdalla.

Nostan tähän nyt muutaman asian, jotka on meidän vastuullamme, arvoisat valtuustokollegat, hoitaa kuntoon. Mielenterveyspalveluiden riittämättömyys, asunnottomuus ja alueiden eriarvoistuminen ovat sellaisia asioita, joiden ratkaisemiseksi me voimme ja meidän pitää toimia.

Alueiden eriarvoistuminen on erittäin huolestuttava ilmiö, raportin mukaan kaupungin sisäiset alue-erot ovat huomattavan suuria. Siksi on jatkossakin panostettava siihen, että eriarvoistuminen saadaan Turussa pysäytettyä, ja tätä asiaa pitää katsoa laajasti.

Hyvinvointikertomuksen mukaan positiivisena valopilkkuna on kuitenkin hienoa nähdä koetun hyvinvoinnin alue-erojen kaventumista Turussa.

Hyvinvointikertomuksen mukaan huoli mielenterveydestä on kasvanut kaikissa ikäryhmissä. 

Tarvitaan lisää panostusta ja koordinaatiota niin ehkäisevän kuin korjaavankin mielenterveyden palveluihin kaikille ikäryhmille; resurssien uudelleen suuntaamista, osaamisen kasvattamista sekä toimintakulttuurimuutosta.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kasvuun on reagoitu lisäämällä koulupsykologeja sekä palkkaamalla 10 psykiatrista sairaanhoitajaa yläkoulujen ja toisen asteen oppilaiden tueksi. Tästä on saatu hyviä kokemuksia ja toivonkin, että tämän tyyppistä toimintaa jatketaan.

Lastensuojelun osalta avohuollon ja sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen saatavuus on parantunut ja perheille kotiin annettavia tukitoimia on lisätty. Panostukset ovat näkyneet lastensuojelun tarpeen ja uusien huostaanottojen vähenemisenä. Silti kuitenkin avohuollon ja kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut. Tavoitteen mukaisesti sijaisperhehoidon osuus on lisääntynyt. Koronan vaikutukset tuntuvat perheissä vielä pitkään ja päättäjillä onkin suuri vastuu hoitaa tilanne niin hyvin kuin mahdollista. Hyvin toimivat perheiden palvelut ovat avainasemassa ja niitä pitää olla riittävästi saatavilla perheille. 

Tarvitaan toimia eri tasoilla aina kaavoituksesta koulujen ryhmäkokojen pienentämiseen ja ikäihmisten hyvinvointiin panostamiseen unohtamatta tietenkään sitä, että peruspalveluiden on oltava kunnossa. Raportin loppupuolella oli hyviä kehittämisehdotuksia, ja toivottavasti tämä raportti muistetaan myös kaupungin ensi vuoden talousarviokäsittelyssä.