Lautakunnassa käsiteltiin 1.6.2022 mm. Karhunaukion yhtenäiskoulun hankesuunnitelmaa, varhaiskasvatuksen palvelusetelien sääntökirjan päivittämistä ja tulevan lukuvuoden resurssitilannetta.

Karhunaukion yhtenäiskoulun suunnitelmista totean lyhyesti, että ne vaikuttavat ainakin tässä kohtaa hyviltä. Toivottavasti rahat riittävät suunnitelmien mukaiseen rakentamiseen, sillä koulua todella tarvitaan alueen lasten ja nuorten näkökulmasta. Olisi tärkeä saada terve ja toimiva koulurakennus kirjastoineen ja kattavine liikuntamahdollisuuksineen alueelle. Lisäksi Karhunaukion yhtenäiskoululla tulee olemaan tärkeä tehtävänsä alueellisen segregaation purkamisessa, joka on turkulaisessa kaupunkisuunnittelussa päästetty aivan liian pitkälle. Laadukkaat lähikoulut turvaavat oppimista parhaiten ja ovat tasa-arvoisen koulutuksen mahdollistajia.

Varhaiskasvatuksen palvelusetelit ja henkilöstötilanne 

Toisena asiana meillä oli varhaiskasvatuksen palveluseteleitä koskevan sääntökirjan päivittäminen. 

Palveluseteli on siis palvelun, tässä tapauksessa varhaiskasvatuksen, järjestämistapa. Palveluseteli on kunnan sitoumus korvata palveluita kuntalaiselle tiettyyn euromäärään asti. Kunta hyväksyy palveluntuottajat, joiden joukosta kuntalainen valitsee, keneltä palvelunsa hankkii. Palvelusetelin päälle on mahdollista sitten tulla vielä omavastuuosuus eli se hinta, joka kuntalaisen on itse maksettava. Kuntalainen päättää itse, käyttääkö palveluseteliä vai kunnan omaa palvelua. Turussa palveluseteleitä on käytössä ainakin suun terveydenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa.

Varhaiskasvatuksessa palvelusetelit ovat tuoneet mukanaan ilmiön, jossa voittoa tavoittelevat isot ketjut valtaavat yhä suuremman osan yksityisestä varhaiskasvatuksesta, pienten, pedagogiikoiltaan erikoistuneiden ja moninaisten päiväkotien kustannuksella. On syytä muistaa, että varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus ja yhteisillä verovaroilla ja perheiden maksamilla päivähoitomaksuilla tuotettua palvelua, eikä sitä tulisi järjestää bisneksen ja voitontavoittelun ehdoilla. 

Palveluseteleitä koskevassa sääntökirjassa määrätään eri kertoimilla palvelusetelin arvo eli sitä, paljonko Turku maksaa yksityiselle palveluntuottajalle, esimerkiksi Touhulan päiväkodille Vähäheikkilässä. Pienempien lasten kohdalla kertoimet ovat isompia ja setelin arvoon vaikuttaa myös se, paljonko palvelua käytetään eli montako tuntia lapsi on päiväkodissa viikoittain. 

Palvelusetelituottajat ovat toistuvasti ilmaisseet tarpeensa kerroinkorotuksille, eli sille että ne saisivat enemmän rahaa toimintaansa Turulta. 

Lautakuntakollega Timo Furuholmin kanssa esitimme, että yksityisen varhaiskasvatuksen kustannustilannetta olisi tarkasteltu yhdessä kunnallisen kanssa. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi, jos molemmat puolet olisi tarkasteltu yhtä aikaa. Jäimme kuitenkin vähemmistöön ja hävisimme äänestyksen 9-3, mukaamme tuli vain yksi keskustan edustaja.

Sääntökirjaan tulleet päivitykset olivat pääosin perusteltuja, ja muutoksia tehtiin esimerkiksi lapsen tukeen liittyvistä lakimuutoksista johtuen. Pari asiaa kuitenkin kiinnitti huomioni. Palvelusetelituottajat ovat jo vuosina 2019 ja 2020 esittäneet muutoksia kertoimiin alle 3-vuotiaiden osalta sekä palvelutarve enintään 35 h/vkossa osalta. 

Alle 3-vuotiaiden kertoimien osalta lautakunnan 2021 tammikuun pöytäkirjasta käy ilmi, että muiden kaupunkien kertoimet vaihtelevat välillä 1,46-1,6. Nyt päätettiin, että Turun kerroin on jatkossa 1,7. Syy, miksi kertoimen pitää olla Turussa isompi kuin verrokkikaupungeissa, jäi epäselväksi.

Esitys tuotiin lautakuntaan sillä perusteella, että maailmantilanteesta johtuvat muutokset ovat vakan tuotantokustannuksissa todennäköisiä. Vuosina 2019 ja 2020 palveluntuottajat ovat esittäneet täysin samoja muutoksia, mutta silloin virkavalmistelussa niitä ei ole nähty perustelluiksi. Esimerkiksi vuonna 2019 arvioitiin, että setelin arvo kattaisi aiheutuneet kustannukset, eikä korotuksia pidetty tarpeellisina. Ajattelen, että vuosittaiset indeksitarkistukset tehdään nimenomaan tuotantokustannusten muutoksien huomioimiseksi, joten nämä esitetyt korotukset eivät ole tarpeellisia. Mainitsemieni alle 3-vuotiaiden ja enintään 35 h/vkotunnin kerroinmuutosten osalta kyse oli 1,8 miljoonasta eurosta. Summa vastaa 7 prosenttia viime vuoden toteutuneista palvelusetelimenoista, eli on merkittävä. Huhtikuussa tehtiin jo liki 5 prosentin indeksitarkistukset, mikä tarkoittaa vuositasolla 1,2 miljoonaa euroa. 

Nyt tilanne on se, että varhaiskasvatuksen kustannus- ja henkilöstöpaineeseen liittyviä asioita tulee tipoittain päätettäväksi ja kokonaisuus hämärtyy. Aiemmin on mm. päätetty kunnallisen varhaiskasvatuksen sijaisten rekrytoimisesta (henkilöstosuunnitelmassa) ja sijaisten hankkimisesta Sarastia rekryltä ostopalveluna. Sitten on päätetty palveluseteleiden indeksikorotuksista ja nyt taas rukattiin palvelusetelien kertoimia. Sen lisäksi, että palvelusetelin hintaa tarkistetaan yksityisessä varhaiskasvatuksessa, olisi syytä katsoa myös kunnallista puolta. Henkilöstöpula ei ole enää pitkään aikaan ollut mikään uutinen ja tilannetta täytyisi ratkoa määrätietoisesti.

Esimerkiksi tehtävän vaativuuden arviointi (TVA) -tarkastelut voisivat olla yksi keino vastata henkilöstöpulaan ja sitouttaa henkilöstöä. Tehtävän vaativuuden arviointien avulla olisi syytä nostaa Turun henkilöstön palkat naapurikuntien tasolle, jotta emme menettäisi osaavia työntekijöitä muille työnantajille. Kaikkien puolueiden yhteisessä talousarviopäätöksessä on sovittu, että näitä palkankorotuksia voidaan tehdä.

Kunnallisen puolen varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne saadaan kyllä kuntoon, jos keskitytään siihen, että työehdot ovat reiluja ja palkka sellaisella tasolla, että sillä tulee toimeen. Se on mahdollista tehdä, jos poliittista tahtoa löytyy. Palvelusetelikorotuksiin suunnatuista rahoista ei voi sanoa, mihin tarkoitukseen ne kohdentuvat. Sen päättää palveluntuottaja.

Ensi vuoden resurssitilanteesta ja talousarviokirjauksista

Kirjoitin jo talousarvion hyväksymisen yhteydessä tekstikirjausten epäselvästä roolista ja nyt asiassa nähtiin uusi näytös. Lue kirjoitus tästä.

Valtuusto on siis päättänyt, että “perusopetuksen ryhmäkokojen kehittymistä seurataan ja tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään, mikäli palvelutaso tämän osalta heikkenee”. Nyt saimme perin erikoisen lisälistan kokousta edeltävänä päivänä, otsikolla Lukuvuoden 2022-2023 resurssitilanne. Ennen kokousta sain virkapuolelta vahvistuksen, että arvaukseni oli oikea: tässä asiakohdassa oli siis kyse tästä talousarviokirjauksesta ja sen seurannasta.

Rehtoreille ja koulutuspäälliköille tehtyyn erittäin suppeaan kyselyyn vedoten esitettiin, että ”lisärahoitukseen ei ole tarvetta ja ainakin opetuksessa laatutaso voidaan säilyttää nykyisellään”. Ryhmäkokojen kehittymistä ei sen paremmin kuvattu, joten tieto jäi saamatta. Kyselyäkään ei näköjään enää tätä kirjoitetettaessa ei ole enää netissä nähtävillä.

Esitin Timo Furuholmin kannattamana, että lisärahoituksen tarvetta arvioidaan tarkemmin seuraavassa kokouksessa ja että päätöksenteon pohjaksi tuodaan Turun kaupungin talousarvion yhteydessä hyväksytty lauseke ja siihen liittyvät tiedot ryhmäkokojen toteutumisesta sekä oppilasmääristä:

“Lautakunta seuraa perusopetuksen ryhmäkokojen kehittymistä ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli palvelutaso tämän osalta heikkenee.” Tämä ei kuitenkaan saanut kannatusta, vaan takkiin tuli tässäkin äänestyksessä äänin 9-3.  Kaiken huippuna esityslistatekstissä arvioitiin ja ymmärrettiin lautakunnan huolestuneisuutta asiasta: “Lautakunnalla oli perusteltu huoli määrärahojen riittävyydestä. Vastaava huoli on usein toistuva ja myös ymmärrettävä.”  Olen jokusen esityslistan vuosien saatossa lukenut ja tämä on täysin ennenkuulumatonta. Herää kysymys, mikä merkitys valtuuston päättämillä lausekkeilla on, jos niihin voidaan vastata näin. Jotenkin sitä ajattelisi, että poliitikot päättävät ja virkamiehet toteuttavat, mutta todellisuus on joskus tarua ihmeellisempää. Ainakin Turussa.